Ratsastetut Hevoslinja (2014) etapit nättinä punaisena viivana. Tarkka kartta ihmeteltävissä myös verkkokartalla. Karttaversiossa on mahdollista kuvittaa punaisen viivan päälle myös suunniteltu reitti ja verrata missä kohdin suunitelmia muutettiin. 
Viiva on piirretty ratsastusmatkalla mukana olleella navigaattorilla ja se on tarkka 3 metrin etäisyydellä. GPX dataa tullaa käsittelemään ja analysoimaan rauhassa. Kun data on purettu se jukistetaan tiedostona jonka voi ladata vaikka omaan kännykkään. Reitin voi vetää maastopyörällä ja juostenkin.
Koko matka 264,32km
Liikkumiseen käytetty aika 48h 40min
Keskinopeus liikkeessä 5.49 km/h

Ratsastetut Hevoslinja (2014) etapit nättinä punaisena viivana. Tarkka kartta ihmeteltävissä myös verkkokartalla. Karttaversiossa on mahdollista kuvittaa punaisen viivan päälle myös suunniteltu reitti ja verrata missä kohdin suunitelmia muutettiin.

Viiva on piirretty ratsastusmatkalla mukana olleella navigaattorilla ja se on tarkka 3 metrin etäisyydellä. GPX dataa tullaa käsittelemään ja analysoimaan rauhassa. Kun data on purettu se jukistetaan tiedostona jonka voi ladata vaikka omaan kännykkään. Reitin voi vetää maastopyörällä ja juostenkin.

  • Koko matka 264,32km
  • Liikkumiseen käytetty aika 48h 40min
  • Keskinopeus liikkeessä 5.49 km/h

Etappiraportti Tenhola-Perniö

Aloitettiin aamu varhain. Vietiin Poika ja sen uudet ystävät pihalle, söivät ja siivottiin karsinoita. Meille tarjoiltiin aamukahvit eikä pantu hanttiin. Päätettiin että mennään ilman satulaa. Samettinen sumu pelloilla. Sorateitä, puustoja, mäkiä. Poimittiin omenoita hevosen selästä.

Yhden talon pihalle oli kerätty Kuninkaantien kivisiä merkkipylväitä. Pääsin ratsaille kun oltiin ylitetty 52 tie. Otettiin niittypellolla nakukuvia. Jesse laukkasi niityn poikki nakuna. Poika oli kokoajan nakuna, se väsähti ja taluteltiin sitä jyrkimmissä mäissä.

Perillä saatiin Poika tarhaan vanhojen tuttujen viereen. Juotiin kahvit ja juteltiin Kuninkaantiestä: “Mitäs nyt sitten?” Pekka kysyi. En keksinyt nokkelaa. Jos Hevoslinjaa tosissaan rakennettaisiin pysyvämmäksi pitäisi pahimmat maantieosuudet kiertää eli neuvotella pysyvämmästä liikennöinnistä maanomistajien kanssa ja hakea joku EU tuki rakennus-urakkaan. Kumpa edes joku toinen ryhmä ratsastaisi saman matkan niin saataisiin lisää dataa.

Kuninkaantie on yksi Suomen historiallisesti merkittävimmistä ympäristöistä ja vain hevosen selästä se näyttää miltä se on suunniteltu.

Etappiraportti Tammisaari-Tenhola

Herättiin Hannan kanssa teltasta kylmän yön jälkeen. Yö oli kylmä, kuulemma syksyn tähän asti kylmin. Poika vaikutti hyvinvoivalta ja energiseltä pilttuussaan. Muut Brobyn tallin hevoset oli jo viety laitumelle, kun harjasimme Pojan. Jalkojen kylmäys, satulointi, suitsiminen ja lähtö noin kello 9. Hanna ratsasti ensin. Brobyn tallin emäntä Johanna neuvoi kivan reitin Tammisaareen hiekkateitä ja metsäpolkuja pitkin. Se vei Horsbäckin kartanon kautta. Aamu oli kaunis ja teki mieli ravata.

Tammisaareen tultaessa Poika säikkyi vähän, mutta liikennettä oli sunnuntaiaamuna todella vähän. Poika hirnui sotilaspoliiseille Dragsvikin varuskunnan porteilla ja palomiehet morjestivat paloasemalla. Tammisaaresta pois vievät sillat eivät aiheuttaneet vaivaa, Poika loikki nostosiltojen liitoskohtien ritilöiden yli. Pidettiin tauko, Poika twiittasi ja kaikki nauroivat ölähtäneesti: ”But v ku juo”. Meistä se oli aika osuva.

Jatko meni rutiinilla. Tie Tenholaan oli tuttua asfalttia ja yritettiin ratsastaa mahdollisimman paljon tienpenkalla tai metsässä tien vieressä. Joka paikassa oli sieniä, jotka oli helppo nähdä hevosen selästä. Lopulta päästiin hiekkatielle ja oli hauskaa pitkästä aikaa laukata. Vastaan tuli kilpajuoksijoita Gennarbyvikenin ympäri. Laukattiin vastaan ja moikkailtiin. Nauroin ja laukkasin. Poika ihmetteli lammaslaumaa, se näki lampaita ehkä ensimmäistä kertaa. Vaihdettiin salaa ratsastajaa, vaikka sovittu ratsastajarotaatio menikin sekaisin. Oltiin niin innoissaan.
Sonja ratsasti vastaan. Ensin Poika ihmetteli kaukana näkyvää ratsastajaa, mutta oli varmaan helpottunut kun pystyi ratsastamaan Tenholaan Sjutte-hevosen jalanjäljissä. Hanna ja Sonja laukkasivat sänkipellolla ennen kuin päästiin perille.

Perillä oli kalakeittoa ja munkkikahvit. Juteltiin hevosista, suomenruotsalaisuudesta ja rautaruukeista. Myöhäisen lounaan jälkeen mentiin sieneen. Eero ratsasti Sonjan toisella hevosella, jonka lapa oli vähän kipeä. Metsässä oli hauskaa, löydettiin sieniä ja haahuiltiin. Lopulta hevonen kyllästyi, heitti Eeron selästä ja meni kotiin. Me mentiin perässä eikä ketään sattunut. Sonja kalibroi Eeron ja hevosen uudelleen.

Hyvästeltiin Hannan kanssa Eero, Jesse, Sonja ja Kari, ja lähdettiin hakemaan toista autoa Brobystä. Sen jälkeen ajettiin peräkanaa ja vietiin mersu maanantaina saavutettavaan Perniöön, mihin matka oli päättynyt edellisellä kerralla. Pekka ja Kati toivottivat tervetulleiksi, ja Pekka näytti innokkaana kuvia lähellä sijaitsevasta vanhasta ruukista. Suomen teollisuuden historia on alkanut Kuninkaantieltä, kun Ruotsista loppui puuhiili 1700-luvulla ja malmia alettiin rahdata Suomeen jalostettavaksi. Ajettiin Saloon, missä etsittiin vain moottoritielle johtavaa ramppia.

- Pietari

Etappiraportti Inkoo-Tammisaari

Aloiteltiin seitsemän maissa. Aktiivitallin Maiju pakkasi samalla tavaraa Perunapäivien kirpputoreille. Peruna tuli Suomeen merimiesten mukana Inkoon satamasta. Puhuttiin perunapuurosta. Paikallinen kyläyhteisö on aktiivinen.

Otettiin Poikaa tarhasta mutta se keekoili. Maiju ja tämän tytär kalibroivat sen, saatiin satula selkään ja lähdettiin. Jesse ratsain. Perunapäivien takia oli paljon liikennettä. Mentiin 1050 tietä. Liikenne oli pääosin rauhallista ja nähtiin pari antiikkiautoa. Ohitettiin Inkoon kirkonkylä, maiseman kokemus oli heiveröinen.

Ohi meni paljon moottoripyöriä. Nykyinen Kuninkaantie sopii paremmin niille. Fagervikin ruukinalue oli tosin inspiroiva. Istuttiin kahvilaan, huoltovuorossa oleva Pietari hoiteli Poikaa ja ihmeteltiin paikallisten kanssa maiseman muuttumista. Solfarin talli ohjaa alueella issikkavaelluksia. Osa reiteistä menee ruukinalueen läpi. Kuultiin että matkamme ajoitus on täydellinen koska mökkiläiset ei enää hurjastele teillä.

Lähettelin Euroopan kulttuuriympäristöpäivien kunniaksi pikku videoita tienpäältä. Matkan eepisin järvimaisema oli ruukin perään. Oikaistiin onnistuneesti metsäraittia. Snapperuna myös kaunis. Kuninkaantie olisi mahtava laajentaa parilla metrillä, jotta ratsastaminen olisi mielekkäämpää. Jesse koitti oikaista peltojen yli mutta umpeenkasvaneet ojat peitti näkyvyyden.

Perillä Brobyssä Poika jätkähti puimuria mutta muuten voi hyvin. Pääsi sisään tallin 25 hevosen kanssa, söi ja Hanna tuli valmistautumaan huomiseen ratsastukseen. Ajeltiin Tammisaareen syömään ravintolaan.

Etappiraportti Kirkkonummi-Inkoo

Kokoonnuttiin kahden maissa talleille, lastattiin kamat, hevonen ja polkupyörä. Ajettiin Pilvitien ja Pilvijärventien risteykseen Kirkkonummella. Laitettiin Toivotulle Pojalle suitset trailerissa; ulos, satula ja matkaan. Jesse ajoi traileria takaisin Ruskeasuolle, Pietari ratsaille ja minä pyörälle.

Liikuttiin rutiinilla. Juteltiin Guggenheimista. Poika jäi vähän huomiotta. Mentiin vaan. Jotain rumia tehtaita, asfaltteja, pikkulähiö, ruohofarmi. Ilmoitettiin saapumisesta Pickala golfin toimitusjohtajalle. Reipas neuvottelu ja meitä vastaan lähetettiin saattaja. Saattaja ajoi golfautolla edessä, minä pyörällä ja Pietari ratsain. Saattaja huuteli “fore, fore”, ihmiset seisahtui swingeissään.

Golffaajat vilkutteli ja veteli kärryjään meidän suuntaisesti. Tie oli yleinen. Hevonen läpäisi golfkentän.

Jesse oli Helsingissä jumissa ruuhkassa ja ruokatoimitus meni pitkäksi. Mentiin yksityistontin poikki (järjestely sovittiin kevällä) ja käytiin pitkälle tauolle. Poika oli hitusen säikympi kuin pari viikkoa sitten, johtunee syksystä. Laitettiin led-lamput jalustimiin, kypärään kun alkoi hämärtää. Urakan pisin metsäreissu tehtiin pimeässä. Pietari talutti pyörää, navigoi ja valaisi metsää. Vaikeita kivikkoja ja hankala maasto. Selviydyttiin vaikkei nähnyt eteensä.

Jesse oli käynyt Aktiivitallilla laittamassa tarpeet ja majoituskamat paikalleen, käveli vastaan. Tallin emäntä Maiju oli vastassa, Poika päästettiin tarhaan. Tarhan aidan takaa sai seuraa kolmestakymmenestä hevosesta. Tarkistettiin jalkojen kuntoa ja Maiju antoi meille maastakäsittelyn yksityistunnin. Kylmättiin ja päästettiin laijitovereiden luokse.

Nyt istutaan satuloiden alla pirtissä. Koska tänään meni pitkäksi aloitetaan huomenissa kahdeksan maissa.

Suomenhevonen Toivottu Poika on valmennettu uuteen lähtöön ja Ore.e Jalostamoiden ratsastusseura ponnistaa tänään viimeiseen 140km pyrähdykseen Kirkkonummelta Perniöön. Pitkä viikonloppu kuittaa koko loppumatkan (yht. 260km) ja Hevoslinja -projekti pääsee etenemään seuraaville työmaille! Ratsastussuoritteen jälkeen tiedossa on esitelmiä ja performansseja Salossa, Turussa, Tampereella ja alkutalvesta Porissa.

Tänä viikonloppuna Hevoslinja osallistuu ylpeänä Euroopan kulttuuriympäristöpäiviin! Lauantain (13.9) ratsastus Inkoosta Tammisaarta kohden on julkistettu myös kansainvälisillä European Hertitage Days verkkosivuilla. Raitti on koko matkan yhtenäisin osuus Kuninkaantietä ja samalla ikävä osoitus miten polttomoottoriliikenne muokkaa maisemaa. Vain hevosen selästä Kuninkaantie näyttää miten se on aijottu! Eläimet kuuluvat eurooppalaiseen kulttuurimaisemaan. Niiden ajatteleminen kaavoituksessa ja teistöjen suunnittelussa tekee eetvarttia kulttuurimaisemalle.

Matka alkaa 14:00 maissa Espoo-Kirkkonummi etapilla tutuiksi tulleiden Pippurin tallien kupeesta, jatkuu Inkooseen (mm. Kärrytietä pitkin), lauantaina mennään Kuninkaantietä Raaseborgin linnan ohi, sunnuntaina Tammisaaren keskustan läpi Tenholaan ja maanantaina palataan Perniöön samaa reitti mitä kuljettiin telkkarista tutun Reinhaldin kanssa. Tarkkaan reittiin voi tutustua kartalla.

Etapit vedetään vaihtelevilla kokoonpanoilla ja matkasta toimitetaan raportteja blogiin! Etenemistä voi seurata myös twitterissä #hevoslinja tagillä. Päivityksiä toimitetaan kun voidaan. Edellisellä yrityksellä opittiin, että kuvaaminen ja mediointi kenttäolosuhteissa hevosen kanssa on vaikeaa. Tälläkertaa kuitenkin panostetaan kuvaamiseen erityisen paljon!

Tänään vietettiin NOUSE RATSAILLE päivää ja rohkeat hakeutuivat lähitalleilleen tutustuakseen hevosiin. Toivottu Poika palveli kotitalleillaan Etelä-Espoon ratsastuskoululla parikymmentä lasta ja viittä aikuista. Ohjattua talutusta oli viiden tunnin ajan ja lopulta irroteltiin talliporukalla.
NOUSE RATSAILLE -päivä on vähän kuin Ravintolapäivä (ilman syömistä). Tallien ovet ovat avoinna ja erilaisia hevostyylejä sekä kohtaloita pääsee testailemaan karnevaalihengessä. Ei haittaa vaikkei osaa! Pääsin leikkimään ratsastuskoulun opettajaa ja tarinoin lapsille suomenhevosten jaloudesta. Eilen (6.9) oli suomenhevosen päivä.
Mikäli tempaus jäi välistä ja haluat ratsaille ota yhteyttä! Toivottu Poika on Espoon aikanaan toiminut tutustumispintana hevosiin jo monelle tutulle taiteilijalle ja kaupunkilaiselle.
Puolesta tunnista kolmeen kestäneiden intiimien tapaamisten aikana on harjoiteltu taluttamista, päästy olosuhteista riippuen ratsaille ja keskusteltu hevosista sekä taiteesta laajemmiti. Tapaamisiin orjentoiva kirjoitus antaa vieraille yleisohjeita. Tervetuloa!

Tänään vietettiin NOUSE RATSAILLE päivää ja rohkeat hakeutuivat lähitalleilleen tutustuakseen hevosiinToivottu Poika palveli kotitalleillaan Etelä-Espoon ratsastuskoululla parikymmentä lasta ja viittä aikuista. Ohjattua talutusta oli viiden tunnin ajan ja lopulta irroteltiin talliporukalla.

NOUSE RATSAILLE -päivä on vähän kuin Ravintolapäivä (ilman syömistä). Tallien ovet ovat avoinna ja erilaisia hevostyylejä sekä kohtaloita pääsee testailemaan karnevaalihengessä. Ei haittaa vaikkei osaa! Pääsin leikkimään ratsastuskoulun opettajaa ja tarinoin lapsille suomenhevosten jaloudesta. Eilen (6.9) oli suomenhevosen päivä.

Mikäli tempaus jäi välistä ja haluat ratsaille ota yhteyttä! Toivottu Poika on Espoon aikanaan toiminut tutustumispintana hevosiin jo monelle tutulle taiteilijalle ja kaupunkilaiselle.

Puolesta tunnista kolmeen kestäneiden intiimien tapaamisten aikana on harjoiteltu taluttamista, päästy olosuhteista riippuen ratsaille ja keskusteltu hevosista sekä taiteesta laajemmiti. Tapaamisiin orjentoiva kirjoitus antaa vieraille yleisohjeita. Tervetuloa!

Strada-kulttuurimakasiinin tutustuu Hevoslinjaan. Marjut Tervola haastattelee ja harjoittelee ratsastamaan keppihevosella. Pätkä kuvattiin samana aamuna kun ensimmäinen ratsastusyritys tyssäsi Perniöön. En saa ohjelmassa täysin perusteltuna ratsastamista biomekaanisena-huipputekniikkana mutta yritys on hyvä!

Ohjelma löytyy verkosta: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/08/29/hevoslinjasta-tuli-keppihevosshow (Kuvassa Reinhald 16v keppihevonen kiitää aidolla Kuninkaantiellä).